Kukkakuvien paluu

19.5.2018


Pitihän perinteiset voikukkakuvat käydä räpsimässä ennen kuin joku taas näyttää kukkasraukoille ruohonleikkuria.

Ilta-auringolla ja väreillä leikkimistä

14.5.2018


Snakes on a Liikuntareitti

10.5.2018


Onpas omituista kun nyt jo on näin lämmintä! Mutta ei, en missään nimessä valita. Pitää nauttia tästä nyt!

Tänään oli tarkoitus tutun porukan kera tehdä reissu laavulle, jossa osa meistä ei ollut aiemmin käynyt. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos varsin pian...

Laitettiin auto parkkiin ja otettiin ensimmäiset askeleet reitillä, keli oli tosi hyvä ja muutenkin oli sellainen tunne että tästä tulee kiva seikkailu. Sitten säikähdettiin kaikki oikein kunnolla kun yhtäkkiä Pihla hyppäsi tien reunasta taaksepäin todella hätäisesti. Tälle hypähdykselle oli erittäin hyvä syy, sillä Pihlan läheltä lähti liikkeelle pienehkö kyykäärme!

Kärmes luikerteli nopeasti meitä karkuun tieltä pois metsän puolelle. Ei onneksi puraissut Pihlaa, ja olihan tuo pörrökoira fiksu kun ei alkanut härnäämään käärmettä, vaan väisti sitä.

Tämän jälkeen pidettiin kaikki tien reunoja silmällä eikä hirveästi annettu koirien turhaa nuohota tien reunustoja, mutta jatkettiin matkaa kuitenkin. Noin pari kilometriä edempänä kävelin vähän muiden takana, kun sitten jostain syystä katse osui keskelle tietä ja huomasin että siinä oli joku ruskea möykky. Muut olivat juuri kävelleet sen ohi. Luulin että se oli koirankakka, kunnes se NOSTI PÄÄTÄÄN ja lähti liikkeelle. Se oli toinen, vielä pienempi (ja ruskeampi) kyy!

Se oli siinä kerällä kunnes mun kauhunparkaisu ja meidän kaikkien taaksepäin perääntymisen töminä sen herätti. Sillä ei ollut mihinkään kiire, melko hitaasti lipui metsään siitä. Nyt jälkeenpäin harmittaa etten ottanut siitä kuvaa/videota, mutta ehkä toisaalta oli ihan hyvä että keskityin vain sen liikkeiden seuraamiseen enkä häslännyt muuta samalla.

Kaikki säästyivät puremilta taas, mutta päätettiin, ettei enää jatketa sitä reittiä (se olisi loppupäästä muuttunut metsäpoluksi josta olisi ollut vielä hankalampaa bongata käärmeet ajoissa) vaan palataan takaisin autolle. Tömisteltiin välillä ja säikähdettiin kaikenlaisia tiellä lojuvia risuja...

Ei kuitenkaan luovuttu retki-ideasta, vaan mentiin sitten toiselle liikuntareittialueelle. Sillä reitillä on aina rutkasti enemmän porukkaa liikkeellä, joten se tuntui turvallisemmalta; siellä tuskin pötköttelisi käärmeet pitkin teitä.
Eikä siellä sitten matelijoita näkynytkään, ja voitiin lenkkeillä rauhassa. Makkaranpaistokin onnistui vihdoin.

Huhhuh, liikaa sydämentykytyksiä yhdelle päivälle. En ole nähnyt käärmeitä livenä vuosikausiin, joten oli melko jännää nähdä kaksi ilmielävänä noin läheltä, noin lyhyen ajan sisällä...

Pihla 5v

1.5.2018


Pihla täyttää tosiaankin jo viisi vuotta. Tuntuu epätodelliselta, että sillä on jo noinkin paljon ikää. Vasta eilenhän se oli vielä pieni, luppakorvainen pennunpallero..!

Pihusta ei ehkä tullut niin innokasta vetokoiraa kuin mitä toivoin, mutta kyllä sille vetohommat silloin tällöin maistuu ja onhan tuo sitten muuten ollut mitä hienoin koira. Helppo arjessa ja reissussa, on tottelevainen suurimman osan aikaa, ja osaa vielä laulaakin niin hienosti. 😂

Onnea, kiljukaulasein! 💖

Pihlalle on turha mitään kakkua väsätä kun ei se ole niin intohimoinen ruokaa kohtaan, mutta jonkun possupihvin varmaan taas sille heitän nenän eteen.
Illaksi järjestän vielä jotain kivaa tekemistä, ehkä jäljenpätkä mettään nuuskittavaksi (jos tuo vesisade nyt siihen mennessä loppuu..).

Pitäähän tähän nyt vielä pentukuviakin laittaa:

Huhtikuun tiivistelmä

30.4.2018



- Piti oikein miettiä että HÄH, joko huhtikuu tuli ja meni? Tämä kuukausi meni ohi ihan silmänräpäyksessä
- Kaivoin Pepin vuosia vanhan (alunperin eroahdistuksen takia hankitun) Thundershirtin esiin ja käyttöön, koska Pepille jäi nyt ahdistus päälle tuota yhtä ylänaapurista kantautuvaa ääntä kohtaan. Se on osaksi oman käytökseni syytä, Peppi kun kovasti tykkää kytätä ja kopioida mun mielialoja, "ottaa osaa".. Eiköhän Peppikin pian rauhoitu kun nyt itsekin tiedän äänen lähteen eikä se aiheuta itselleni enää NIIN suurta ahdistusta
- Käytiin keskustassa Pokémon GO-lenkillä pitkästä aikaa
- Kelit oli kivat lähes koko kuun ajan: lämpöistä ja aurinkoista. Se vähän lievitti kuravellissä rämpimisen tuskaa
- Joka paikassa näkyi pentuja (ja näkyy varmasti lisää tulevina kesäkuukausina), ja pentukuume käy välillä nipistelemässä.. Sitten kuitenkin enimmäkseen on sellainen olo että eijeijeijeiei todellakaan penskaa meille nyt just
- Paju sai jälleen uudet valjaat, oikeastaan kokonaisen ulkoilusetin täynnä pantterikuvioitua mahtavuutta
- Lulusta on tullut kunnon läheisriippuvainen iilimato. Missään en saa olla enkä mitään tehdä ilman että hän tulee ja osallistuu taikka makaa mun päällä
- Kennelyskä riehuu täällä EP alueella erittäin ärhäkkänä. Mun koiriin se ei ainakaan vielä ole tarttunut, mutta tuskinpa ollaan niin onnekkaita että vältetään se kokonaan
- Juoksut ei näkyneet Pihlan käytöksessä niin paljon kuin yleensä

Ihan jees

27.4.2018


Otsikko kuvailee tätä kevättä hyvin. Ihan jees kelit sun muut!

Kolmikko kävi jälleen perinteisen kevätpesun läpi pari päivää sitten, ja Pihla on nyt ihan järkyttävän ison näköinen kun se on vielä juoksuista turvonnut ja sen turkki jäi pesusta tuollaiseksi pörröpalloksi.... Kyllä se siitä taas tasaantuu ajan kanssa.


 
Template base by Designer Blogs